Tuulivoimakapasiteetti
Nimellisteho (nominal power) tarkoittaa tehoa, jonka tuulivoimala voi enimmillään tuottaa.
Kasvihuonekaasupäästöt
Tilastokeskuksen laskelmat on tehty ns. tuotantoperusteisesta näkökulmasta eli päästöt on allokoitu alueille, niiden maantieteellisen syntypaikan perusteella. Tiedot on laskettu yhdenmukaisin menetelmin kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion kanssa allokoimalla päästöt alueille kuntakohtaisten aktiviteettitietojen perusteella. Laskelmissa ei ole mukana maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria (LULUCF)
Suomen ympäristökeskuksen Alueellinen Laskenta (ALas) -mallin laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta osa päästöjä aiheuttavista toiminnoista lasketaan kulutuksen perusteella, riippumatta niiden maantieteellisestä syntypaikasta. Hinku-laskenta on kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettu oletuslaskentamalli. Hinku-laskennassa on pyritty poistamaan sellaiset tekijät, joihin kunta ei pysty vaikuttamaan. Hinku-laskenta ei sisällä päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoainekäyttöä, teollisuuden sähkönkulutusta ja teollisuuden jätepäästöjä eikä kuorma-, paketti- ja linja-autojen läpiajoliikennettä. Kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan kunnalle päästöhyvityksiä. ALas-mallilla lasketaan kaikki tulokset myös ilman Hinku-laskentasääntöjä sekä jaettuna päästökauppa- ja taakanjakosektoreille. ALas-mallin laskelmissa ei ole mukana lentoliikennettä, ulkomaan laivaliikennettä, jäänmurtajia, teollisuuden prosessipäästöjä ja maankäyttösektoria (LULUCF).
Vesistöjen tila
Vesien tilaa arvioidaan samoin perustein kaikkialla Euroopan unionissa. Ekologista tilaa arviotaessa tarkastellaan ensisijaisesti biologisia laatutekijöitä, kuten pohjaeläimiä, vesikasveja, kaloja ja planktonleviä sekä kivien pinnoilla eläviä päällysleviä. Lisäksi otetaan huomioon tiettyjä veden laadun muuttujia sekä arvioidaan hydrologisia ja morfologisia oloja. Järven, joen tai muun vesimuodostuman ekologinen tila on sitä parempi, mitä lähempänä ollaan luonnontilaa. Ekologisen tilan arviossa vertailukohtana on siis luonnontila, ja arvio tarkastelee sitä, kuinka paljon ihminen on toimillaan muuttanut kohteen luonnontilaa. Pintavesien luontaiset ominaisuudet kuitenkin vaihtelevat, eikä ekologista luokittelua tämän vuoksi voi tehdä yhdellä asteikolla. Avuksi on otettu pintavesien tyypittely. Ennen ekologisen tilan arviointia määritetään, mihin pintavesityyppiin vesimuodostuma kuuluu. Määrääviä tekijöitä ovat järvissä muun muassa veden viipymä, järven syvyys ja valuma-alueen maaperän laatu – joissa vastaavasti valuma-alueen koko ja laatu. Näin saadaan peruste sille, millainen on se luonnontila, johon arvioitavan kohteen nykytilaa verrataan.
