"Miten ihmeessä nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla? Jokainen meistä lienee joskus osallistunut työpajaan, webinaariin tai kahvipöytäkeskusteluun, jossa on pohdittu tätä – etten sanoisi – ikuisuuskysymystä. Jotta tässä blogitekstissä ei kierrettäisi samojen vanhojen ajatusten kanssa ympyrää, ehdotan, että muutetaan hieman ajattelutapaa." Näin aloittaa projektikoordinaattori Satu Himanen oman Pohjois-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisohjelmaan kuuluvan blogikirjoituksensa. Lue mitä Satu ehdottaa tehtäväksi maakunnan pito- ja vetovoiman lisäämiseksi. Kaikki kulttuurin kehittämisohjelman blogit löytyvät täältä.

Miten ihmeessä nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla? Jokainen meistä lienee joskus osallistunut työpajaan, webinaariin tai kahvipöytäkeskusteluun, jossa on pohdittu tätä – etten sanoisi - ikuisuuskysymystä. Jotta tässä blogitekstissä ei kierrettäisi samojen vanhojen ajatusten kanssa ympyrää, ehdotan, että muutetaan hieman ajattelutapaa. Kas näin:Ei pohdita sitä, miten nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla. Mietitään sen sijaan, miten saamme heidät parhaiten viihtymään täällä. Mitä esimerkiksi kunnissa voitaisiin tehdä, jotta mahdollisimman monelle nuorelle jäisi tunne, että häntä on kuultu ja hän on voinut vaikuttaa. Näin nuoret tuntevat kotikunnan omakseen ja jää ajatus, että kotiseudulla on hyvä asua.Ei myöskään tuudittauduta siihen, että ”osa palaa kyllä, kun huomaa, ettei ruoho muualla ole sen vihreämpää”? ”Kyllä routa porsaan kotiin ajaa” ei voi olla strategia omien nuorten ja nuorten aikuistemme suhteen. Mitä jos sensijaan pohdittaisiin, miten pitää aktiivisesti yhteyttä lähteneisiin, vaikka he olisivatkin tällä hetkellä muualla kirjoilla?Voisiko esimerkiksi digimaailma tarjota uudenlaisia tapoja olla mukana itselle tärkeiden paikkojen ja asioiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä, jos perinteisiin talkoisiin ei kauempaa pääsekään osallistumaan? Entä saisiko kotipaikan ympärille kudottua alumniverkoston kokoontumisajoineen ja tapahtumineen?Eikä ylipäätään puhuta vain pysymisestä ja palaamisesta. Sovitaan, että tästä lähtien kannustetaan myös lähtijöitä. On tärkeää, että on niitä, jotka lähtevät käymään muualla ja avartavat katsettaan, saavat kokemusta ja kartuttavat osaamistaan. Kun nuori saa kannustusta kokeilla siipiään ja lähtee hyvillä mielin toteuttamaan unelmiaan, jää kotiseudun kannustavasta ilmapiiristä positiivinen muistijälki.Ja vielä: Hyväksytään se, että – teimme mitä tahansa – kaikki eivät koskaan palaa. Tuuletetaan iloisesti kotiseudun kasvattien menestystä maailmalla, ja sitä, että he vievät palan kotiseutua ja pohjoispohjalaisuutta muualle. Tarjotaan heille tapoja ja kanavia kertoa ylpeänä, mistä ovat tulleet.Onhan meillä kotiseutupipot ja kuntakorvakorut valmiina, jotta maailmalla voidaan kantaa ylpeinä kotiseudun värejä ja symboleja?Satu HimanenKirjoittaja on projektikoordinaattorina Maaseudun Sivistysliiton Tää on mulle tärkee -hankkeessa. Siinä etsitään yhdessä pohjoispohjalaisten nuorten aikuisten kanssa uudenlaisia keinoja pitää suhde kotiseudulle elävänä. Blogi on osa Pohjois-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisohjelman valmisteluprosessia.