Työpaketti 3c: Susireviiriselvitys
Taustaa
Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan (Luke 37/2020) susikanta on kasvanut vuodesta 2017. Läntisessä Suomessa erottui tiheimpien susikantojen alueina Varsinais-Suomen ja Etelä-Satakunnan muodostama alue ja lisäksi myös Pohjois-Pohjanmaa. Näillä alueilla valtaosa reviireistä oli laumojen asuttamia. Itäisen Suomen kannanhoitoalueella susien esiintyminen painottui Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosiin ja Pohjois-Savon pohjoisosiin. Reviirit ulottuvat siis maakuntarajojen yli.
Susireviirit ovat varsin laajoja, mutta Luken mukaan myös varsin pysyviä. Laji vaihtaa reviirin sisällä pesäpaikkaa ja siirtää poikasten synnyttyäkin niitä siirtopesiin. Reviiriltä löytyy ydinalue tai -alueita, joissa susi lisääntyy ja elää muuta aluetta enemmän. Näillä ydinalueilla on lisääntymis- ja levähdyspaikat.
Luonnonsuojelulain 49 § 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin (ml. susi) kuuluvien yksiköiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tuulivoiman susiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole kovin paljon tutkittu. Tuulivoimahankkeiden suunnittelun painopiste on siirtymässä rannikolta sisämaahan. Kestävän alueidenkäytön näkökulmasta on olennaista tunnistaa susireviirien ydinalueet, jotta ne voidaan ottaa huomioon ympäristöä muuttavan toiminnan suunnittelussa.
Susireviiriselvitys
TUULI-hankkeen susireviiriselvityksen painopiste on vaikutusten tarkastelussa. Selvityksessä tarkastellaan potentiaalisten tuulivoima-alueiden vaikutuksia susireviireihin Pohjois-Pohjanmaan alueella.
Selvitys antaa maakunnallisen ja osin ylimaakunnallisen koknaisnäkemyksen susireviirien huomioimisesta ja vaikutuksista.
